Tilojen ja niissä olevien kalusteiden tulisi auttaa ja tukea tilassa toimimista. Ikävä kyllä aina näin ei ole, erityisesti silloin jos on unohdettu ottaa huomioon loppukäyttäjien tarpeet tai ominaisuudet. Onneksi tilannetta voidaan parantaa kekseliäillä ratkaisuilla, eikä kaikkea tarvitse laittaa alusta lähtien uusiksi. Näin toimittiin muutaman vuoden takaisessa kirjastoauton suunnitteluprojektissa, jossa mahdollistettiin lasten pääsy kirjojen ääreen.

(Olen muuten aina ollut suuri kirjastoautofani, sillä käynti kirjastoautossa oli maalaistytön tiistai-iltojen kohokohta. Hieman suhisten avautuvan oven takaa tuntui löytyvän väylä suureen maailmaan ja kaiken tiedon äärelle. Harmittaa kovin, että kirjastoautojen määrä on lähivuosina vähentynyt kovaa vauhtia.)

Lähtökohtana eli ongelmana projektissa oli, etteivät lapset yltäneet ottamaan kirjoja kirjastoauton takaosassa sijaitsevan lastenkirjalokerikon takarivistä. Ainoa keino kirjojen saamiseksi oli kiipeillä kirjojen päälle. Harmi ettei iso kirjastoautofirma ollut hoksannut ottaa suunnittelussaan pikkuasiakkaidensa tarpeita tai mitoituksia riittävästi huomioon. Myös takaosan ilmeeseen kaivattiin samalla piristystä.

Tulin apuun ja lokerikko toteutettiin osaksi uudelleen: osa vanhasta lokerikosta purettiin ja sitä täydennettiin kokonaan uusilla, tarkasti mitoitetuilla osilla. Samalla otettiin hyötykäyttöön hieman outo vasemmassa reunassa ollut kolo, joka oli ollut täysin hukkatilaa. Näin uudistettuun lokerikkoon mahtuu lähes yhtä paljon kirjoja kuin alkuperäiseen. Väriksi napattiin sama kirkkaan punainen, joka oli jo käytössä muualla autossa.

Kirjastoauton lokerikkomuutos

Kun hyllyt mitoitettiin viisaasti, jäi niiden väliin kuin itsestään vielä sopiva kohta pienelle istumapaikalle. Lukupaikasta saatiin mukava kevyesti pehmustetulla verhoiluratkaisulla, joka on helposti irrotettava. Verhoilusta ei voinut tehdä kiinteää, koska juuri tuolla kohdalla sijaitsevat kirjastoauton huoltoluukut.

Räätälöidyllä ratkaisulla saatiin paitsi ratkaistua ongelma, eli lapset ylettymään kirjoihin, myös takaosaan lisää ilmettä ja käyttömukavuutta.

Ja kun katsot tarkasti, huomaat mihin piiloutui (turhankin) keskeiselle paikalle siivousta varten asennettu pistorasia. Nikkaroinnista kiitos käsistään kätevälle vahtimestarille!

Lokerikon toteutuksesta vastasi Joen Erikoiskaluste ja istuinosan verhoiluratkaisusta Verhoilupaja. Kiitos myös Vaarakirjastojen mukavalle kirjastoautoporukalle!

(Kirjoitus ja kuvat on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2016 Innoskan vanhoilla sivuilla otsikolla “Sallikaa lasten tulla kirjojen luo”. Julkaistu päivitettynä uudelleen 19.2.2021)